Voi ihana elokuu, jos osaisin kirjoittaisin sinulle oodeja, jollen peräti kokonaista runokirjaa säveltäisin sinfonioita ja laulaisin balladeja. Luonto on täyteläisimmillään, puutarhassa alkaa olla ahdasta. Keväällä tuntui vielä hyvältä idealta istuttaa samettikukkia ruusupapupenkkiä somistamaan, nyt ihmettelen minkälaisilla balettiaskelilla pääsisin rivinväleihin tallomatta mitään. Norsusta tuntui varmaan samalta posliinikaupassa, kuin minusta papupenkkiä tänään kitkiessäni. Parsakaalit ovat ryhtyneet tosissaan lykkimään nuppuja, laitoin niitä vaiheistetusti kolmessa erässä, mutta kakkoserä kiri ykkösen kiinni ja aiheutti Gwennien köökkiin korianterikaaoksen lisäksi parsakaalikaaoksen…en valita, pois sellainen minusta…kuuntelen levyltä Celine Dionin ah niin herkkää musiikkia ja säilön parsakaalia pakkaseen sellaisella vauhdilla, että muinaista herra Fordia olisi varmaan käynyt hieman kateeksi:)

Paluu kesälaitumilta arkeen on siis alkanut oikein mukavissa merkeissä. Lapset ovat isällään, minä säilön ja sienestän ja suunnittelen syksyä. Olisi ihana toteuttaa vihdoin vanha haave ja lähteä opiskelemaan saksaa, se osittain tukisi tuota toista opintoprojektiakin ihan kivasti…toisaalta kutkuttaisi verestää ranskantaitoja. Tällaista se on uusiosinkun elämä..kovin vaikeita valintoja täynnään:) Taidan kuitenkin valita saksan, ihan vain siksi että on kiva kokeilla jotain uutta välillä. Enkä minä ole niin ranskasta innostunut: aloitinkin sen aikoinani koulussa vain siksi että siinä sattui olemaan possu hyvännäköinen mies opettamassa…ja kasiluokkalaiset tytötkö eivät ymmärrä mitään miehisen kauneuden päälle;)

Ahneella on paskainen loppu? Eihän toki, vaan ahneella on korianterintuoksuinen loppu: ahneella on silppuamisesta kipeät kädet ja kuivuvan korianterin tuoksussa elämisestä aiheutunut jomottava päänsärky. Mikähän täydellinen arvostelukyvyn puute sai minut toukokuussa kylvämään 15 rivimetriä korianteria?  Hulluuteni on nyt tuottanut kaikki mahdolliset kolot täyteen korianteria ja lisää tulee. Yleensä ei ole vaikea tuupata yrttejä sukulaisille, tillipuska viemisinä on paljon kaikenlaisia kakkuja arvostetumpi. Mutta korianterin kanssa on toisin: kukaan ei oikein osaa sitä käyttää ja tuoksuukin hieman epäilyttävälle. Korianteri on kuitenkin aivan upea mauste, sanon näin vaikkakin olen tällä hetkellä ymmärrettävistä syistä hieman tympääntynyt koko rehuun.

Lyhyt oppimäärä korianterista on löydettävissä esimerkiksi Yrttitarhacomista:

http://www.yrttitarha.com/kanta/korianteri/